Mitä elintarviketurvallisuusstandardit ovat?
Järjestelmästandardit ovat dokumentoituja kuvauksia siitä, mitä jonkin asian tekeminen vaatimusten mukaisesti tarvitaan. Erilaisia järjestelmästandardeja on paljon ja eri tuotantoaloilla on omansa. Elintarviketurvallisuudessa ovat Suomessa ja Euroopassa käytössä pääasiassa BRCGS Food, FSSC 22000, IFS Food ja ISO 22000.
Näistä kolme ensimmäistä (BRCGS Food, FSSC 22000 ja IFS Food) ovat ns. GFSI-hyväksyttyjä standardeja. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden vaatimustason ja laajuuden on varmistanut kansainvälinen Global Food Safety Initiative -organisaatio, joka on syntynyt tarpeesta harmonisoida laajaa ja usein sekavaa erilaisten elintarviketurvallisuusstandardien maailmaa. GFSI -hyväksynnän saavat vain vaatimustasoltaan parhaat standardit.
BRCGS Food Issue 9
Nykyinen BRCGS Food -standardi syntyi alun perin British Retail Consortiumin tarpeesta asettaa Private Label -tuotteita Iso-Britannian markkinoille valmistavalle elintarviketeollisuudelle yhtenäiset laatuun, turvallisuuteen ja toiminnan systematiikkaan liittyvät vaatimukset. Standardin ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 1998. BRCGS on sittemmin laajentunut standardiperheeksi, joka kattaa elintarviketuotannon lisäksi mm. logistiikan, pakkausmateriaalit, kuluttajatuotteet ja tukkukauppatoiminnan.
BRCGS Food on tällä hetkellä erittäin laajasti käytetty ns. GFSI-standardi. Se on vaatimuksiltaan nykyaikainen ja sen perusominaisuuksiin kuuluu yrityksen järjestelmän liittyvää toimintaa arvioiva Grading-järjestelmä, jossa yritykset luokitellaan sen perusteella, mitä enemmän poikkeamia eli virheitä sertifiointiauditoinnissa on tullut esille. Poikkeamien määrälle on myös asetettu yläraja, joten järjestelmän on oltava kunnossa, jotta sertifikaatin voi ylipäätään saada.
IFS Food 7
IFS Food -standardin syntyhistoria on pitkälti saman tyyppinen kuin BRC GS -standardilla, mutta IFS Food -standardien takana ovat pitkälti saksalaiset ja ranskalaiset keskusliikkeet. IFS Food on vahva etenkin Keski-Euroopassa, mutta se on Suomessa harvinainen ja siten selvästi huonommin tuettu kuin BRCGS Food tai FSSC 22000. IFS on vastaavalla tavalla standardiperhe kuin BRCGS ja se kattaa elintarviketuotannon lisäksi mm. logistiikan, pakkausmateriaalit, kuluttajatuotteet sekä tukkukauppa- ja jälleenmyyntitoiminnan. IFS Food -standardissa on selkeä luokitusjärjestelmä ja se on vaativuustasoltaan samaa luokkaa kuin BRCGS Food.
FSSC 22000
FSSC 22000 -standardi perustuu ISO 22000 -standardiin ja sitä kehittää FSSC -säätiö. FSSC 22000 standardi on maailmalaajuisesti levinnein GSFI -standardi. Se on vaatimustasoltaan jonkin verran BRCGS Food ja IFS Food -standardeja alempana muun muassa siksi, että siitä puuttuu Grading-järjestelmä eikä auditoinnissa saatavien poikkeamien määrää ole samalla tavalla rajattu kuin kilpailevissa standardeissa. FSSC 22000 -standardin vahvuus on sen soveltuvuus käytännössä koko elintarvikeketjulle varastoinnista ja valmistuksesta tukkukauppaan ja jakeluun saakka.
FSSC 22000 -standardi on yleinen elintarviketurvallisuusstandardi Suomessa ja se on ollut monille yrityksille ensimmäinen askel GFSI-vaatimustason maailmaan. Grading järjestelmän puuttuminen heikentää kuitenkin FSSC 22000 -standardin luotettavuutta monien toimijoiden silmissä.
Onko sertifioitu elintarviketurvallisuusjärjestelmä pakollinen?
Koko ajan tiukkenevat toimittajavaatimukset ovat aiheuttaneet elintarviketeollisuudessa siirtymistä etenkin BRCGS Food- standardiin ja jonkin verran myös IFS Food -standardiin. Merkittävimpänä motivaatiotekijänä tälle ovat olleet kauppaketju Lidlin toimittajavaatimukset. Jos teollisuuslaitos haluaa päästä toimittamaan Lidl-ketjulle tuotteita ketjun omilla tuotemerkeillä, tulee sillä olla sertifioituna joko BRCGS Food tai IFS Food -järjestelmä.
Mitä monimutkaisimmista toimitusketjuista ja järjestelmistä elintarvikeyrityksen toiminta koostuu, sen suurempi on myös tuotteiden turvallisuuden varmistamisen tarve. Setifioitu elintarviketurvallisuusjärjestelmä on vahva osoitus toiminnan luotettavuudesta ja tuotteiden turvallisuudesta. Sertifioinnin myötä tuleva toiminnan läpinäkyvyys lisää luotettavuutta eri sidosryhmien välillä, ja se vahvistaa myös kuluttajien luottamusta tuotantolaitoksen toimintaan. Elintarvikeyrityksen menestymisen kannalta sertifioidun elintarviketurvallisuusjärjestelmän rakentaminen alkaa olla perusvaatimus viimeistään silloin, kun halutaan tehdä kauppaa keskusliikkeiden kanssa tai kun pyritään pääsemään laajemmin EU-markkinoille.
